Avoimuuden liikehdintä ja trendit

Oppimistavoitteet: Opitaan avoimuuden liikehdinnän historiasta ja eri alueista, kuten avoin tiede, avoin kulttuuri ja avoin julkishallinnon data, sekä näihin eri alueisiin liittyvistä trendeistä ja tulevaisuuden odotuksista.

Video. Datakoulu 5.2.2014 Antti Rainio: Kokemuksia datan avaamisesta (40 minuuttia)

Avoin Suomi -messut vuoden 2014 syyskuussa viittasi selkeästi siihen, että Suomessa avoin data valtavirtaistuu ainakin julkishallinnossa ja todennäköisesti muuallakin. Messujen yksi pääpuhuja Beth Simone Noveck visioi siirtymistä avoimeen hallintoon. Julkishallinnon keräämän informaation omistavat veronmaksajat, jotka voivat saada siitä enemmän irti kuin viranomaiset.

Avoimuus on yhteiskunnallinen megatrendi, joka näyttää vahvistuvan monilla aloilla. Puhutaan avoimesta hallinnosta, avoimesta lähdekoodista, avoimesta innovoinnista jne. Julkishallinnon Datan avaamisesta on monissa paikoissa tullut jo osa normaalia toimintaa.

Laajempi avoimuuden liikehdintä pohjautuu vahvasti 1980- ja 1990-luvuilla syntyneisiin vapaita ohjelmistoja sekä avointa lähdekoodia edistäviin liikkeisiin. Avointen ohjelmistojen käyttö tarkoittaa, että kuka tahansa saa vapaasti käyttää, kopioida, muokata ja jakaa edelleen tietokoneohjelmistoja ja niiden lähdekoodia. Yksi tunnetuimmista avoimen lähdekoodin ohjelmistoista on Linus Torvaldsin vuonna 1991 kehittämä palvelinkäyttöjärjestelmä GNU/Linuxin kernel. Muita esimerkkejä ovat Mozillan Internet-selain Firefox sekä kuvankäsittelyohjelma GIMP.

Vapaan pääsyn ja avointen aineistojen ajattelutapa on 2000-luvulla levinnyt ohjelmistoista ja lähdekoodeista laajemmalle. Vuonna 2001 julkaistiin sisällön avoimeen lisensointiin tarkoitetut Creative Commons -lisenssit, joista on muodostunut globaali avoimen sisällön standardi.

Erilaiset ja eri aiheiden parissa työskentelevät verkostot ja organisaatiot ovat omaksuneet avoimuuden periaatteen. Nykyään avoimuuden liikehdintään kuuluvat esimerkiksi avoin kulttuuri, avoin hallinto, avoimet oppiresurssit ja avoin tiede. Myös yritykset ovat omaksumassa avoimempia toimintatapoja ja monet avaavat muun muassa pääsyn yrityksen tuottamaan dataan avoimien rajapintojen kautta. Hyvän käsityksen eri näkökulmista saa Open Knowledge -yhdistyksen (aikaisemmin Open Knowledge Foundation) työryhmistä, jotka kokoavat yhteen aiheesta kiinnostuneita eri alojen ja ammattiryhmien edustajia.

Datan avauksen historiaa Suomessa

Suomen julkisuuslainsäädäntö on perustaltaan maailman vanhimpia. Vuonna 1766 voimaan astunut Ruotsi-Suomen painovapausasetus oli maailman ensimmäinen tietämisen vapauden laki. Suomen nykyinen julkisuuslainsäädäntö (1999) määrittelee avoimuuden periaatteen, jonka mukaan viranomaisten tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisia ja viranomaisilla on aktiivinen tiedottamisvelvoite.

Avoimen datan edistäminen voidaan nähdä modernina avoimen hallinnon strategiana. Julkista keskustelua aiheesta on käyty jo aikaisemminkin (Timo Kuronen, 1998: Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia), mutta Euroopan Unionin PSI-direktiivin (Julkisen sektorin tiedon uudelleenkäytön helpottaminen 2003 ja uudistus 2013) ja etenkin Britannian ja Yhdysvaltojen esimerkkien vauhdittamana varsinainen datan avaaminen alkoi kiihtyä Suomessa vuonna 2009, jolloin käynnistyivät muun muassa avoimen datan vuosittaiset innovointikilpailut, Apps for Democracy, nykyisin Apps4Finland. Seuraavana vuonna 2010 Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi Poikolan, Kolan ja Hintikan teoksen Julkinen data - johdatus tietovarantojen avaamiseen ja Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta tutustui Lontoossa Britannian hallituksen avoimen datan hankkeisiin ja Open Knowledge Foundationin toimintaan.

Creative Commons -lisenssit sovitettiin Suomen lainsäädäntöön vuonna 2004 (version 1.0). Lisenssien version 4.0 suomennos valmistui marraskuussa 2014, ensimmäisenä 4.0-lisenssien virallisena käännöksenä maailmassa.

Kansallisen avoimen tiedon politiikan kehittäminen alkoi vuonna 2011, kun Suomen hallitus julkisti periaatepäätöksen julkishallinnon digitaalisten tietoaineistojen saatavuudesta. Sen mukaan "tietoaineistojen tulee olla avoimesti saatavilla ja uudelleenkäytettävissä yhtenäisin, selkein ja kaikille tasapuolisin ehdoin, pääsääntöisesti maksutta.” Tämän jälkeen Kataisen hallitusohjelmaan kirjattiin julkisten tietovarantojen määrätietoinen avaaminen, joka edistää avointa tiedettä ja luo mahdollisuuksia uudenlaiselle yrittäjyydelle ja palveluinnovaatioille. Datan avaaminen on mukana myös vuoden 2014 Stubbin hallitusohjelmassa.

Merkittävien kansallisten tietoaineistojen avaaminen käynnistyi Suomessa, kun maa- ja metsätalousministeriö antoi 21.12.2011 asetuksen, jonka mukaan maastotietoaineistot muuttuvat maksuttomiksi 1.5.2012 lähtien. Maanmittauslaitos avasi maastotietojaan heti toukokuussa 2012. Tätä ennen oli jo avattu lukuisia paikallistason aineistoja muun muassa pääkaupunkiseudulla vuonna 2010 käynnistyneessä Helsinki Region Infoshare -toiminnassa.

Vuoden 2012 helmikuussa valtiovarainministeriö julkaisi raportin Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt. Vuoden 2012 syksyllä Helsingissä järjestettiin Open Knowledge Festival, joka toi kaupunkiin yli tuhat avoimuuden asiantuntijaa ympäri maailmaa. Tapahtuman seurauksena joulukuussa 2012 perustettiin Open Knowledge Finland ry.

Vuonna 2013 Valtiovarainministeriö käynnisti kaksivuotisen avoimen tiedon ohjelman vauhdittamaan julkisen hallinnon tiedon avaamista ja käytön lisäämistä. Osana ohjelmaa on kehitetty/rakennettu muun muassa julkishallinnon tietovarantojen löytämistä ja hyödyntämistä helpottava uusi Avoindata.fi-portaali, joka julkistettiin 15.9.2014 Avoin Suomi 2014 -messuilla.

Ajantasainen ja elävä luettelo tämän alueen tapahtumista on OKF Finlandin aikajanalla.

Avoin julkishallinnon data

Julkishallinto kerää toimintansa tueksi verovaroin jatkuvasti valtavia määriä dataa, jonka tulisi olla julkista, ellei osia siitä ole erikseen säädetty salassapidettäviksi. Oikeudenmukaista olisi, että kenellä tahansa olisi pääsy tähän dataan. Julkishallinnon datan avaamisesta puhuttaessa aineiston avoimuutta ja julkisuutta ei pidä sekoittaa keskenään. Avoimella datalla tarkoitetaan aineistoja, jotka ovat kenen tahansa uudelleen käytettävissä ilman teknisiä, juridisia tai taloudellisia esteitä. Lainsäädännön mukaan julkisella datalla tarkoitetaan puolestaan sellaisia aineistoja, jotka eivät kuulu yksityisyydensuojan piiriin – kuten henkilörekisterit – tai ole muusta syystä laissa arkaluontoisiksi tulkittavia, kuten kansalliseen turvallisuuteen liittyvät aineistot. Luonnollisesti aineisto, joka ei ole julkista ei voi myöskään olla avointa.

Nykyisin julkishallinnossa on paljon julkisuuslain mukaisesti julkista aineistoa, joka ei kuitenkaan ole vielä avointa. Julkishallinnon keräämä data saattaa olla organisaation omissa tietokannoissa vaikeasti löydettävissä tai saavutettavissa, jolloin kansalaiset eivät sitä tavoita, paitsi asioimalla viraston konttorissa tai lähettämällä tietopyynnön. Datan julkaiseminen verkossa ja sen avaaminen helpottavat datan saavutettavuutta ja parantavat kansalaisten mahdollisuuksia selata ja hyödyntää sitä.

Avoimen datan lajeja

KUVATEKSTI: Avointa dataa (sininen) on muuallakin kuin julkishallinnossa, esimerkiksi Wikipediassa. Hallinnossa syntyy paljon dataa (harmaa), josta suuri osa on julkisuuslain mukaisesti julkista, mutta ei kuitenkaan vielä avointa (vihreä) niin, että se olisi saatavilla koneluettavassa muodossa ja avoimella lisenssillä verkon kautta. Julkishallinnon datan avaaminen pyrkii siihen, että mahdollisimman suuri osa julkisesta datasta olisi myös avointa (tumman sininen) niin, että sen käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta.

Julkishallinnossa avoimen datan ajattelutapa liittyy jälkiteollisten demokraattisten yhteiskuntien kehitykseen, jossa hallinnon tuottamaa dataa luovutetaan yhä enemmän avoimesti kaikkien käytettäväksi ja julkisia palveluja rakennetaan digitaalisille alustoille.

Julkishallinnon avoin data jatkaa tiedon vapauden ja julkisuuslainsäädännön (Freedom Of Information Law) viitoittamaa tietä. Julkisuuslaki ei ole globaalisti itsestäänselvyys, mutta on jo monissa maissa osa lainsäädäntöä. Tällöin kenellä tahansa on halutessaan oikeus päästä julkishallinnon dataan käsiksi. Häntä voivat kiinnostaa verovarojen käyttökohteet, työllistymismahdollisuudet alueittain, kotikaupungin ilmanlaatu tai ilmanlaatuun vaikuttavat päättäjät.

Avoimen datan tavoitteet ovat kuitenkin julkisuuslainsäädännön lähtökohtia laajemmat ja painotukset voivat vaihdella paljon. Datan avaamista perustellaan muun muassa hallinnon läpinäkyvyydellä, tilivelvollisuudella ja korruption ehkäisyllä, julkisten organisaatioiden toiminnan tehostamisella, liiketoiminnan tukemisella ja mahdollisuudella nykyistä parempiin päätöksiin niin ihmisten arjessa kuin yrityksissäkin. Euroopassa avoimen datan mahdollistama liiketoiminta ja innovaatiot ovat suurin datan avaamista kiihdyttävä motiivi. Yhdysvalloissa taas tärkeimpänä motivaattorina nähdään demokratian ja läpinäkyvyyden lisääminen. Mikäli tieto ymmärretään poliittisena oikeutena, voidaan julkishallinnon datan avaamista perustella kansalaisten oikeuksien näkökulmasta.

Läpinäkyvä yritys tai organisaatio osallistaa asiakkaita tai kuluttajia toimintaansa sekä dialogin että datan avulla. Esimerkiksi kunta voi päättää, mitä tietoja avataan ja kenelle, kunhan otetaan huomioon yksityisyydensuoja. Jos kunnassa toimitaan läpinäkyvästi, niin viralliset päätöksenteon asiakirjat, joista luottamukselliset tiedot on poistettu, ovat kaikkien asukkaiden saatavilla. Avointen tietojen myötä asukkaat voivat paremmin osallistua yhteisistä asioista keskustelemiseen ja niistä päättämiseen. Osallistumisen huippuna on yhteistyö, jossa asukkaat toimivat aktiivisesti yhteistyössä kunnan viranomaisten kanssa.

Avoimen organisaation pyramidi

KUVATEKSTI: Organisaation avoimuutta voidaan kuvata pyramidilla, jonka pohjana on läpinäkyvyys. Läpinäkyvyys luo puitteet ihmisten osallistumiselle. Pyramidin huippuna on yhteistoiminta, jossa ihmiset osallistuvat tekemällä ja tuottamalla, eivätkä vain kommentoimalla tai äänestämällä. Obaman hallinnon Transparency and Open Government -muistiossa on esitetty periaatteina: a) hallinnon tulee olla läpinäkyvä, b) hallinnon tulee olla avoin osallistumiselle c) hallinnon tulee olla avoin yhteistyölle.

Tulevaisuudessa avoimilla tietovarannoilla ja big datalla saadaan entistä parempaa tietoa päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja kansalaisten ja kuluttajien toiminnan ymmärtämiseen, bussien sijainteihin ja sääennusteisiin, terveydenhoitoon ja yrittäjyyteen. Avoimen datan haasteita ovat yksityisyys ja valtavan raakadatamäärän hallinta. Data voidaan antaa takaisin kansalaisille ja kohdella heitä subjekteina eikä objekteina. Resurssien niukkeneminen saattaa hidastaa datan avaamista, mutta ei pysäytä sitä. Vaikka datan avaaminen vaatii joskus merkittäviäkin resursseja, niin avatun datan ylläpitäminen vaatii vähemmän ja jos datan avoimuus otetaan huomioon jo järjestelmien hankinnassa ja prosessien suunnittelussa, eivät sen kustannukset ole suuria.

Avoin data ja liiketoiminta

Avoimen datan saatavuus edistää liiketoiminnan kasvua ainakin joillain aloilla. Etlan tutkimuksen (Does Marginal Cost Pricing of Public Sector Information Spur Firm Growth?) mukaan avoin maksuton paikkatieto on yhteydessä nopeasti kasvaneeseen paikkatietoalan yritystoimintaan. Odotukset avoimen datan synnyttämää liiketoimintaa kohtaan ovatkin suuret. Maailman Apps-kilpailuissa (Apps4Gov, Apps4USA, Apps4Finland) on palkittu useita avoimen datan innovaatioita, mutta toistaiseksi niistä ei ole kehittynyt kovin monia kasvuyrityksiä. Yleensä menestyvään liiketoimintaan tarvitaan muutakin kuin avointa dataa. On epärealistista odottaa, että datan avaukset yksin johtaisivat suoraviivaisesti esimerkiksi lukuisien uusien dataa jalostavien yritysten syntymiseen. Todennäköisesti merkittävimmät avoimen datan liiketoimintahyödyt ovat epäsuoria, missä avointa dataa käytetään esimerkiksi osana laajempaa palvelua tai tuotetta tai tukemassa yritysten päätöksentekoa tai prosessien automatisointia. Yleinen metafora, jossa avointa dataa verrataan öljyyn, voidaan ymmärtää toisaalta niin, että data on raaka-ainetta, josta voidaan jalostaa monia tuotteita. Toisaalta voidaan ajatella, että avoin data on öljyä, joka voitelee yhteiskunnan rattaat pyörimään entistä sujuvammin.

Julkishallinnon ohella myös yritysten datan avaaminen lisääntynee tulevaisuudessa. Yritykset voivat muun muassa ruokkia brändiuskollisuutta avaamalla kiinnostavia tietovarantoja. Tietoja avaava yritys toimii läpinäkyvästi ja viestii vastuullisuudestaan. Tuotteiden läpinäkyvät tuotantoketjut kertovat, että yritys toimii puhtaasti ja haluaa osoittaa toimintansa eettisyyden. Keskeinen motiivi yrityksille datan avaamiseen on siirtyminen niin sanottuun API-talouteen, jossa yritykset keskittyvät omaan ydinliiketoimintaansa ja tarjoavat koneluettavan rajapinnan kautta dataa myös muiden käytettäväksi. Näin toimivat esimerkiksi Twitter, Amazon ja Facebook, mutta avoimet rajapinnat rantautuvat muihinkin yrityksiin. Avoimien rajapintojen avulla muut tahot voivat kehittää yrityksen datan päälle uusia palveluja, jotka yhdessä alkuperäisen yrityksen palvelujen kanssa tuottavat asiakkaille kattavan kokonaisuuden. Yritysten data mahdollistaa usein niin paljon erilaisia sovelluksia ja palvelumalleja, että yrityksen on mahdotonta toteuttaa niitä yksin. Rajapintojen yleistymisen myötä myös niiden käyttö helpottuu, kun luodaan yhteisiä standardeja.

Avoin kulttuuri

Videoita

Avointa kulttuuria edistävä liikehdintä perustuu ajatukseen kulttuurituotteiden avoimuuden ja saavutettavuuden lisäarvosta yksittäisille ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Sen tavoitteena on kulttuuriaineistojen avaaminen ja sitä kautta kulttuuriteosten, kulttuuriperinnön ja kulttuuriorganisaatioiden hallussa olevan datan luovan jatkokäytön helpottaminen.

Datan lisäksi voidaan avata myös sisältöjä kuten valokuvia, digitoituja teoksia, vanhoja dokumentteja sekä audio- ja videotallenteita. Maailmalla kulttuuriaineistojen avaamista edistää esimerkiksi OpenGLAM-liike. Merkittävä avointen kulttuuriaineistojen varanto on Wikimedia Commons. Suomessa kulttuuriaineistojen avaamista edistää AvoinGLAM-liike.

Avoimuuden määritelmälle rinnasteisen vapaiden sisältöjen määritelmän mukaisesti vapaat kulttuuriteokset mahdollistavat vapauden:

  • käyttää teosta ja nauttia sen tuomista hyödyistä

  • tutkia teosta ja soveltaa siitä hankittua tietoa

  • tehdä ja levittää kopioita teoksen osan tai koko teoksen sisällöstä ja ilmaisusta

  • tehdä muutoksia ja parannuksia sekä levittää johdettuja teoksia.

Aineistojen avaamisen lisäksi avoimen kulttuurin liikehdintä painottaa kokonaisvaltaista kulttuuriorganisaatioiden toiminnan avaamista. Avoimet toimintatavat sisältävät yhteisöjen osallistamisen esimerkiksi sosiaalisen median, joukkoistamisen sekä sosiaalisen ja yhteisöllisen kuratoinnin avulla sekä organisaatioiden välisen verkostoitumisen ja vertaisoppimisen.

Kulttuuridataa ja -sisältöjä on viimeisten vuosien aikana avattu kiihtyvään tahtiin ympäri maailmaa. Avoimen julkishallinnon datan lailla myös avointen kulttuuriaineistojen jatkokäyttö on tärkeää. Laadukkaat avaukset mahdollistavat uusien taide- ja kulttuuriteosten sekä palveluiden luomisen "vanhaa” kierrättämällä ja eilisestä viisastuneena. Euroopassa keskustellaan parhaillaan siitä, että tekijänoikeuksista vapaiden public domain -sisältöjen digitointi lisää niihin uusia tekijänoikeuksia. Avointen kulttuuriaineistojen tulevaisuuden ratkaiseekin se, voidaanko tekijänoikeuslait sopeuttaa digitaaliseen maailmaan.

Avoin tiede

Avoin tiede on kattotermi liikkeelle, joka pyrkii edistämään avoimia toimintamalleja tieteellisessä tutkimuksessa. Keskeinen tavoite on tutkimustulosten, tutkimusdatan ja tutkimuksessa käytettyjen menetelmien julkaiseminen avoimella lisenssillä siten, että ne ovat vapaasti kaikkien halukkaiden tarkasteltavissa ja käytettävissä.

Avoin tiede sisältää mm. seuraavia käytäntöjä:

  • tutkimusjulkaisujen avoimen saatavuuden edistäminen,

  • tutkimusaineistojen avoin julkaiseminen,

  • avoimen lähdekoodin ja avoimien standardien hyödyntäminen sekä

  • tutkimusprosessin julkinen dokumentointi niin kutsutun avoimen muistikirjan menetelmällä.

Nykytilanteessa kalliissa journaaleissa julkaistut tieteelliset artikkelit eivät ole avoimia suurelle yleisölle, eikä edes koko tutkimusyhteisölle. Myös tutkimusten toistettavuus on usein matalalla tasolla. Jos tutkimuksissa käytetään simulointeja tai monivaiheisia analyysejä, tai jos niissä tuotetaan prototyyppejä, lähdemateriaali eli usein lähdekoodi tulisi julkaista avoimella lisenssillä.

Avoimen tieteen päähyötyjä ovat tieteen kehityksen nopeutuminen jaettujen resurssien myötä, laadun ja tutkimuksen toistettavuuden parantuminen tutkimuskäytäntöjen läpinäkyvyyden lisääntyessä sekä kasvava yhteiskunnallinen vaikuttavuus, kun tutkimustulokset ovat nykyistä paremmin kaikkien kiinnostuneiden saatavilla. Tutkijoiden ja tutkimusyhteisöjen näkökulmasta yhtenä motiivina on, että tutkimusaineistojen vapaa jakaminen lisää myös viittauksia tutkimustyöhön.

Tutkimusaineistojen, lähdekoodin, julkaisujen, opetusmateriaalien ja muiden resurssien avoin jakaminen edistää tieteen läpinäkyvyyttä, laatua ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Avoin tiede onkin noussut kansainvälisesti merkittäväksi tavaksi edistää tiedettä ja tieteen vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Muun muassa Euroopan Unioni tieteellisen tutkimuksen rahoittajana edellyttää rahoitettavilta hankkeilta avoimen tieteen käytäntöjä.

Rahoittajat alkavat entistä enemmän vaatia avoimuutta ja tutkimusten toistettavuutta. Tällöin tutkimusprosessin virheet paljastuvat nykyistä helpommin. Virheiden näkyväksi tekeminen lisää tutkimustiedon luotettavuutta. Tutkimusten toistettavuuteen ei enää riitä pelkkä tutkimustulosten julkaisu vaan myös tutkimusaineisto olisi julkaistava avoimena datana. Tämä mahdollistaa analyysien toistamisen samalla aineistolla ja analyysin oikeellisuuden varmistamisen. Koska tutkimustyötä ei yleensä pidetä kaupallisena, monelle tulee mieleen julkaista aineistot ei-avoimella lisenssillä, joka kieltää kaupallisen käytön. Etenkin julkiset tutkimusrahoittajat haluavat, että rahoitettu tutkimus hyödyntää myös liike-elämää ja siten kaupallinen jatkokäyttö on sallittava.

Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö on vuonna 2014 käynnistänyt kolmivuotisen Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi.

Avoimet oppisisällöt

Toisin kuin perinteiset oppikirjat, vapaasti käytettävät oppimateriaalit julkaistaan avoimilla lisensseillä. Tämä tarkoittaa, etteivät tekijänoikeudet rajoita niiden jakamista, kopiointia ja muokkausta.

Jakamisen kulttuurissa on monia etuja ja siihen tulisi kannustaa myös oppimateriaalien kehittäjiä ja käyttäjiä. Erityisen hyvin materiaalien avoin jakaminen sopii tilanteisiin, joissa käyttäjät kehittävät ja kartuttavat yhteisiä sisältöjä niitä käyttäessään. Ei ole järkevää, että jokainen saman oppiaineen opettaja tekee omat oppimateriaalit alusta asti itse. Yhdessä tekemällä saadaan pienemmällä työmäärällä laadukkaampaa jälkeä.

Avoimet verkkoaineistot pysyvät suljettuja paremmin ajantasaisina, kun käyttäjät voivat parantaa niitä. Opettaja voi vaihtaa avoimen oppikirjan tehtävät ajankohtaisemmiksi tai muuten opiskelijoilleen paremmin sopiviksi. Verkossa sisällöt ovat helposti saatavilla ja niitä voivat hyödyntää opettajat, oppilaat, oppilaitokset ja kaikki muut oppimisesta kiinnostuneet.

Stanfordin ja MIT:n kaltaiset yliopistot ovat olleet eturintamassa edistämässä oppimateriaalien vapaata jakamista. Englanninkielisessä maailmassa avoimia oppisisältöjä on tarjolla runsaasti.

Wikipedian myötä on tullut selväksi, että tiedon hinta lähestyy nollaa, kun paino- ja kuljetuskulut häviävät. Tämä näkyy myös oppimateriaaleissa, joissa maksuttoman ja avoimen sisällön osuus kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Viimeistään tiedon maksuton saatavuus poistaa tiedonjakelun oppilaitosten tehtävälistalta, jolloin niiden on panostettava oppimisprosessin tukemiseen. Opettajan ohjausta voidaan toki upottaa erilaisiin sisältöihin ja teknisiin alustoihin. Ääriesimerkkinä päädytään xMOOC-tyyppiseen kurssitarjontaan, jossa opettajat ovat vain valmistelleet aineiston ja kurssiohjelman, mutta itse kurssin aikana heillä ei ole roolia, koska kaikki heidän ohjauksensa on ulkoistettu materiaaliin ja alustan toimintoihin. Oppimateriaaliksi sopii yhä useammin opetukseen suunnatun aineiston lisäksi yleinen aineisto kuten ajankohtainen kolumni, uutinen tai artikkeli, joka tuodaan opetus- tai opiskeluympäristöön. Modernit pedagogiset suuntaukset korostavat tiedonhakua, kuratointia, mediakriittisyyttä, oman aineiston tuottamista, näkökulmien yhdistämistä ja sovelluskykyä. Näissä opettajan ennalta valitseman aineiston rooli on vähäinen.

My Data

My Data on henkilö- ja ihmiskeskeinen lähestymistapa ihmisestä kerätyn henkilötiedon hallintaan ja käsittelyyn, jossa ihmiselle itselleen annetaan oikeus ja pääsy hänestä eri verkkopalveluihin kerättyihin tietoihin kuten osto-, liike-, tele-, talous- ja terveystietoihin.

Avoimessa datassa ja My Datassa tarvitaan yhteisistä periaatteista sopimista, viisasta sääntelyä sekä koneluettavia rajapintoja, standardeja ja palveluja tiedon hallittuun siirtämiseen, varastointiin, käsittelyyn ja analysointiin. Kun avoin tieto on teknisesti ja juridisesti kenen tahansa vapaasti käytettävissä, uudelleenkäytettävissä ja jaettavissa, niin My Datan pitäisi teknisesti ja juridisesti olla datan kohteen itsensä vapaasti käytettävissä, uudelleenkäytettävissä ja jaettavissa.

My Datasta voi tulla avointa dataa. Esimerkiksi suuri osa julkisista tilastoista syntyy kyselytutkimuksin tai tietoaineistoista, joita yksilöiden henkilötietojen avulla yhdistellään, aggregoidaan ja anonymisoidaan. Osa ihmisistä haluaisi avata omaa henkilötietoaan hyödyttääkseen muita. Esimerkiksi vaikeasta sairaudesta kärsivä saattaa mielellään jakaa omaa terveysdataansa, jos voi siten edistää lääketieteellistä tutkimusta ja auttaa muita sairastuneita.

My Data ja muut datalajit nelikentässä

KUVATEKSTI: My Data on henkilötietoa, joka avataan asianomaisen itsensä käytettäväksi ja tämän luvalla jatkokäytettäväksi.

Tiivistelmä

Datan avaaminen on kansainvälisesti etenevä, nopeutuva liike, joka koskettaa julkishallintoa, tiedettä, opetusta, yksityishenkilöiden tietoja ja kulttuuria. Avoimesta datasta on tulossa liiketoiminnan uusi "öljy", joka mahdollistaa tiedon kitkattoman kulun paikasta toiseen.

Tehtävät


Comments

comments powered by Disqus