Datan avaaminen: Johdanto

Oppimistavoitteet: Ymmärrämme, miksi julkaistava tietoaineisto on varustettava käytön sallivalla lisenssillä. Tutustumme Creative Commons -lisensseihin ja siihen, mitkä niistä soveltuvat avoimen datan ja metadatan lisensointiin.

Lisensointi tarkoittaa käyttöluvan antamista. Käyttölupa on hyvä mainita aina tietoaineiston yhteydessä, vaikka julkaisijan mielestä aineisto olisikin tekijänoikeuden ulkopuolella ja täysin vapaasti käytettävissä. Mahdollisilla aineiston hyödyntäjillä ei ole aineistosta samaa tietoa kuin organisaatiolla itsellään. Siksi käyttölupa eli lisenssi on mainittava aina. Luvan kysyminen on aineiston jatkohyödyntäjälle aina lisäaskel, jonka voi välttää ilmoittamalla käyttöehdot julkaistun aineiston yhteydessä.

Itse muotoiltujen lauselmien sijaan kannattaa käyttää valmiiksi laadittua käyttölupaa, joka on laajasti käytössä, tunnettu ja osoitettu toimivaksi myös oikeuskäytännössä. Käytännön standardiksi on muodostunut Creative Commons -lisenssiperhe, jonka vuonna 2013 julkaistu versio 4.0 soveltuu hyvin myös tietoaineistojen julkaisuun. Vain poikkeustapauksissa kannattaa käyttää muita lisenssejä.

Kenellä on tekijänoikeudet ja lähioikeudet?

Tietoaineiston jatkohyödyntämistä rajoittavat pääasiassa tekijänoikeudet, lähioikeudet ja vastaavat rajoitukset. Oikeuksia määrittävät säädökset voivat vaihdella maittain paljonkin. Esimerkiksi USAssa tietokanta sinällään ei ole suojattu, mutta sen sisältämä tieto voi ylittää teoskynnyksen ja nauttia tekijänoikeussuojaa. Euroopassa taas käytännössä kaikki laajat tietokannat ovat lähioikeuksin suojattuja. Pääsääntöisesti tietoaineiston yksinoikeudet kuuluvat sen keränneelle organisaatiolle, mutta joissain tilanteissa oikeuksia voi olla yksittäisillä työntekijöillä tai muilla henkilöillä, jotka tietoa ovat tuottaneet.

Jos julkaisua harkitseva organisaatio ei omista kaikkia oikeuksia tietoaineistoon, sen on hankittava tarvittavat luvat muilta oikeudenhaltijoilta.

Jos aineisto on täysin tekijänoikeussuojan ulkopuolella, kenelläkään ei ole siihen yksinoikeuksia. Tiedot kerännyt ja tietoja päivittävä organisaatio on kuitenkin käytännössä paras taho tietoaineiston hallinnoijaksi, joten sen vastuulla on datan julkaiseminen, avaaminen ja jatkuva ylläpito.

Tekijänoikeudet ja creative commons datan avaajalle from Tarmo Toikkanen

Mitkä oikeudet on annettava, jotta tieto on avointa?

Open Definition -määritelmä kertoo, mitä käyttöoikeuksia dataan on myönnettävä, jotta sitä voidaan pitää avoimena datana:

"Avoin data on kaikkien vapaasti katseltavissa, ladattavissa, kopioitavissa, muokattavissa, jaettavissa ja käytettävissä missä tahansa lainmukaisessa toiminnassa ilman taloudellisia, juridisia, teknisiä, sosiaalisia tai käytännöllisiä rajoitteita."

Dataa voidaan siis käyttää melkeinpä millä tahansa tavalla lainsäädännön rajoissa myös kaupallisiin tarkoituksiin. Ainoa rajoitus, jonka datan omistaja voi määrätä, on seuraava:

Datan tuottaja on mainittava asianmukaisesti. Tämä on suositeltu rajoitus, sillä sen myötä datan mukana kulkee tieto sen alkuperästä, mikä lisää sen luotettavuutta ja tarkistettavuutta.

Creative Commons -lisenssit ja työkalut

Creative Commons -lisenssit ovat käytännön standardi sisältölisensseiksi. Ainoastaan erityistapauksissa kannattaa harkita muita, kohdealueeseen paremmin sopivia lisenssejä.

Lisenssit

Creative Commons tarjoaa kuusi erilaista lisenssiä. Niistä kuitenkin vain yksi, CC BY, täyttää avoimen datan kriteerit. Avoimen kulttuurin kriteerit täyttää lisäksi CC BY-SA -lisenssi. CC-lisenssejä on kuusi erilaista, jotka muodostetaan yhdistämällä neljää ehtoa.

KUVATEKSTI: CC-lisenssit rakennetaan yllä olevaa neljää ehtoa yhdistelemällä.

KUVATEKSTI: CC-lisenssit

Lisensseistä ainoastaan CC BY täyttää avoimen datan kriteerit, joten muita ehtoja ei pidä käyttää avointa dataa julkaistaessa. Avointa kulttuuridataa julkaistaessa myös hieman rajoittavampi CC BY-SA on mahdollinen. Jos jostain syystä tietoaineiston käyttöä kaupallisesti tai sen muunteluoikeutta halutaan rajoittaa, kyse ei ole avoimesta datasta. CC-järjestelmän muut ehdot eivät ole avoimen datan mukaisia:

• SA – ShareAlike: Saman lisenssin vaatiminen rajaa jatkokäyttömahdollisuuksia etenkin kaupallisessa toiminnassa. Jos dataa yhdistetään muihin tietokantoihin ja se halutaan tarjota jalostettuna, kaupallisena palveluna, SA-ehto pakottaa jakamaan datan avoimena. SA siis rajoittaa tietyn tyyppisiä dataa jalostavia kaupallisia jatkokäyttömahdollisuuksia.

• ND – NoDerivatives: Muuntelun esto kieltää useimmat jatkojalostustavat, jolloin datan käyttömahdollisuudet rajoittuvat merkittävästi.

• NC – NonCommercial: Avoimen datan tulisi olla kaupallisestikin hyödynnettävissä, joten kaupallisen käytön kielto pilaa tarkoituksen.

CC0

Jos aineisto on tekijänoikeuden tai lähioikeuksien suojan piirissä (edes osittain), mutta julkaisija haluaa luopua kaikista yksinoikeuksistaan, hän voi käyttää CC0-merkintää (CC nolla). CC0-merkintä käytännössä ilmaisee, että julkaisija luopuu kaikista yksinoikeuksistaan, joista hän lain mukaan voi luopua.

CC0 on suositeltava lisenssi kaikelle metadatalle. Pääsääntöisesti metadatassa ei pitäisi olla mitään tekijänoikeuden suojaamaa, mutta Eurooppalainen tietokantasuoja voi rajoittaa metadatan käyttöä. Tästä syystä kaikkeen metadataan pitää liittää avoin käyttölupa. CC BY on myös käytettävissä, mutta sen vaatima tekijän maininta on kuvailutietojen kohdalla turha, joten CC0 on jatkokäyttäjien ja mahdollisten aggregaattipalveluiden rakentajien kannalta helpompi käyttölupa.

PD-merkintä

Creative Commons tarjoaa työkalun, jolla standardinmukaisesti voidaan ilmaista, että tietty sisältö on tekijänoikeuden ulkopuolella (public domain). Tätä merkintää voidaan käyttää, jos sisältö todella kokonaisuudessaan on tekijänoikeuden ja lähioikeuksien ulkopuolella. USA:ssa yksinoikeuksien haltija voi halutessaan luovuttaa sisällön public domainiin. Tällöin hän voi käyttää PD-merkintää. Muissa oikeusjärjestelmissä PD-luovutus ei yleensä ole mahdollista, joten PD-merkintää saa käyttää vain aineistoon, joka on tekijänoikeussuojan ulkopuolella tai jonka suoja on vanhentunut. PD-merkintää pitää käyttää kaikissa tekijänoikeuksista vapaissa aineistoissa, eikä niihin saa liittää ylimääräisiä oikeuksia ilman laillisia perusteita.

Joissain tilanteissa aineiston tekijänoikeudellista suojaa on vaikea arvioida. Esimerkiksi teoskynnyksen ylittyminen on rajatapaus. Tällöin on parempi liittää aineistoon avoin CC-lisenssi, vaikka se olisi tehoton, jos aineistolla ei ole tekijänoikeuden suojaa. Lisenssin jättäminen pois olisi kuitenkin huonompi vaihtoehto; sehän pakottaisi datan hyödyntäjän ihmettelemään, onko aineisto suojan piirissä vai ei – jolloin hän ehkä jättäisi aineiston käyttämättä.

CC-lisenssin merkitseminen käytännössä

CC-lisenssin käyttö ei edellytä lupaa tai hakemusta vaan kuka tahansa voi vapaasti käyttää lisenssimerkintöjä käyttölupien myöntämiseen. Helpointa on valita sopiva lisenssi Creative Commonsin lisenssinvalitsimesta. Samalla voi täyttää tärkeimmät metatiedot kuten aineiston ja julkaisijan nimen. Lisenssivalitsin tuottaa valmiin koodinpätkän HTML-, RDF- ja tekstimuodossa, joka voidaan lisätä avattavan aineiston yhteyteen verkkosivuille.

HTML-muotoista merkintää kannattaa käyttää sivulla, jolla tietoaineisto kuvaillaan. Jos kuvailutiedot ovat jossain datakatalogissa, katalogissa on luultavasti valmiina toiminto, jolla voi valita aineiston lisenssin valmiista vaihtoehdoista.

RDF-muotoinen merkintä voidaan upottaa moniin tiedostoformaatteihin, jolloin se kulkee mukana itse tiedostossa eikä ole mainittuna vain julkaisupaikassa tiedoston ohessa. RDF-merkinnän voi upottaa PDF-dokumentteihin, useisiin kuvaformaatteihin ja toimistodokumentteihin. RDF-merkintä on koneluettava, joten lisenssi on hyvä muistaa mainita myös ihmisluettavassa muodossa, vaikkapa HTML-merkinnällä netin julkaisusivulla tai itse dokumentissa näkyvänä leimana.

Creative Commonsin wikissä on esimerkkejä ja ohjeita erilaisten tiedostojen merkitsemiseen.

Tiivistelmä

Creative Commons -lisenssit ovat maailmanlaajuinen standardi avoimen tiedon julkaisuun. Monissa maissa tekijänoikeuslaki voi suojella pelkkiä datataulukoitakin, joten avattavaan dataan on aina liitettävä avoin lisenssi. Käytä CC BY 4.0 -lisenssiä tietoaineiston lisensointiin poikkeustapauksia lukuunottamatta. Käytä CC0-luopumista metadatassa. Kulttuuridatassa käytä aineistojen lisensointiin CC BY 4.0 - tai CC BY-SA 4.0 -lisenssejä ja metadataan CC0-luopumista.

Tehtävä 5. Datan avaussuunnitelman täydentäminen