Avoin kulttuuridata -mestarikurssi

Tekijänoikeudet ja Creative Commons

Tärkein aineistojen avaamista määrittävä ehto on, että se ei saa rikkoa kenenkään yksityishenkilön yksityisyyden suojaa. Jokaisella on oikeus päättää itseään koskevien henkilökohtaisten asioiden julkisuuden tilasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sellaista tietoa tai dataa ei voida julkaista, jonka perusteella joku yksittäinen henkilö on tunnistettavissa.

Tämän lisäksi aineiston avaamista ja sen jatkohyödyntämistä rajoittavat voimassaolevat tekijänoikeudet. Tekijänoikeudet muodostavat melko monimutkaisen kokonaisuuden ja ne vaihtelevat oikeusjärjestelmästä toiseen.

Seuraavaksi käsittelemme lyhyesti Suomen lainsäädännön määrittelemiä tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia. Yksityiskohtaisempi perehtyminen aiheeseen on hyvä tehdä voimassa olevaan lainsäädäntöön perehtymällä sekä mahdollisuuksien mukaan organisaation lakimiestä konsultoimalla. Suomen tekijänoikeuslaki on luettavissa kokonaisuudessaan oikeusministeriön Finlex-palvelussa.

Tekijänoikeudet ja lähioikeudet

Tekijänoikeus tarkoittaa oikeudenhaltijan yksinoikeutta määrätä teoksensa käytöstä, uudelleenjakelusta, kääntämisestä, muokkaamisesta jne. Tekijänoikeus muodostaa väliaikaisen suojan teokselle, minkä on tarkoitus stimuloida luovaa toimintaa. Oleellista tekijänoikeuksien syntymisen kannalta on teoskynnyksen ylittyminen.

Teoskynnys ylittyy, mikäli teoksen katsotaan olevan tarpeeksi omaperäinen, siis sellainen, ettei kukaan muu olisi voinut saada täysin samanlaista tuotosta aikaiseksi. Teoskynnyksen ylittävien teosten suoja-aika on Euroopanlaajuisesti 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi maalaukset, elokuvat sekä jotkut valokuvat.

Kaikki valokuvat eivät kuitenkaan ylitä teoskynnystä. Mikäli valokuvan katsotaan olevan dokumentaarinen, eli se kuvaa jotakin todellista tapahtumaa ilman omaperäisyyteen ja taiteelliseen ilmaisuun pyrkivää toimintaa - esimerkiksi sommittelun tai valonkäytön avulla - määrittää sitä tekijänoikeuksien sijaan lähioikeudet.

Lähioikeudet ovat hieman tekijänoikeuksia suppeampia: ne ovat voimassa 50 vuotta teoksen valmistumisvuodesta eteenpäin. Lähioikeudet syntyvät valokuvien lisäksi myös esimerkiksi konserttien ja teatteriesitysten ääni- ja videotallenteille sekä laadituille luetteloille ja tietokannoille.

Aineiston avaaminen (eli avoimen lisenssin liittäminen aineistoon) antaa muille käyttöoikeuksia aineistoon. Mikäli aineiston julkaisija ei omista kaikkia oikeuksia aineistoon, voi avaaminen vaatia lisälupia oikeuksien haltijoilta.

Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi sekä dataa että sisältöjä määrittäviä tekijänoikeuksia kulttuuriaineistojen avaamisen näkökulmasta.

Datan tekijänoikeudet

Euroopassa käytännössä kaikki laajat tietokannat ovat lähioikeuksin suojattuja. Pääsääntöisesti tietoaineiston yksinoikeudet kuuluvat sen keränneelle organisaatiolle, mutta joissain tilanteissa oikeuksia voi olla yksittäisillä työntekijöillä tai muilla henkilöillä, jotka tietoa ovat tuottaneet.

Jos julkaisua harkitseva organisaatio ei omista kaikkia oikeuksia tietoaineistoon, sen on hankittava tarvittavat luvat muilta oikeudenhaltijoilta.

Jos aineisto on täysin tekijänoikeussuojan ulkopuolella, kenelläkään ei ole siihen yksinoikeuksia. Tiedot kerännyt ja tietoja päivittävä organisaatio on kuitenkin käytännössä paras taho tietoaineiston hallinnoijaksi, joten sen vastuulla on datan julkaiseminen ja avaaminen sekä jatkuva ylläpito.

Sisältöjen oikeudet

Kulttuuriperintöorganisaatioiden hallinnoimat kokoelmat koostuvat oletettavasti suurimmalta osin teoksista, joiden tekijänoikeudet kuuluvat kolmansille osapuolille. Tällaisissa tapauksissa tulee oikeuksien haltijoilta pyytää lupa aineistojen julkaisemiseen sekä avaamiseen avoimella lisenssillä.

Tilanteissa, joissa teoksen tekijänoikeudet ovat jo rauenneet - 70 vuotta luovan työn tekijän kuoleman tai 50 vuotta lähioikeuksin suojatun teoksen valmistumisen jälkeen - on organisaatiolla oikeus avata kyseinen teos (käytönnössä alkuperäisen teoksen digitaalinen jäljennös) vapaaseen käyttöön. Tekijänoikeuksista vapaa teos kuuluu ns. Public Domainin piiriin.

Public Domain

Public domain koostuu kaikesta siitä tieteellisestä ja kulttuurisesta informaatiosta ja aineistosta, joka ei (enää) ole tekijänoikeuksien alaista ja on siksi kaikkien käytettävissä vapaasti ja ilman laillisia tai muita rajoituksia. Asiaa voidaan ajatella myös niin, että public domain on oletustila, jolle tekijänoikeudet luovat väliaikaisen poikkeuksen.

Muisti- ja kulttuuriorganisaatioilla on tärkeä rooli tämän yhteisen jaetun tiedon säilyttämisessä sekä tarjoamisessa raakamateriaaliksi nykykulttuurin, tieteen sekä innovaatioiden ja taloudellisen kasvun käyttöön. Rikkaan ja hyvinvoivan public domainin ylläpitäminen onkin elintärkeää ihmiskunnan sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Aineistojen avaamista suunnittelevien organisaatioiden on helppo lähteä liikkeelle public domainiin kuuluvista materiaaleista, koska niiden avaamisen suhteen ei pitäisi olla suurempia tekijänoikeudellisia ongelmia. Mikäli olet epävarma jonkin teoksten tekijänoikeudellisesta statuksesta, voit selvittää asiaa esimerkiksi Europeanan Public Domain -laskimen avulla.

Suomen lainsäädäntö ei public domain -käsitettä tunne, mutta se on käytössä muualla maailmassa esimerkiksi Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Creative Commons

Tekijänoikeusjärjestelmä on luotu kauan ennen Internetiä, ja tänä päivänä se vaikeuttaa paljon arkipäiväisiä toimintoja verkossa. Tekijänoikeuslain mukaan lähteen kopiointi, muokkaaminen, liittäminen sekä julkaisu ovat kaikki toimintoja, jotka vaativat selkeästi etukäteen ilmaistun luvan lähteen oikeuksien haltijalta.

Vuonna 2001 perustettu Creative Commons tarjoaa yhden, kenties tunnetuimman järjestelmän, jonka avulla sovittaa tekijänoikeuslainsäädäntö sekä Internetin tarjoamat mahdollisuudet yhteen. Avoimilla ja maksuttomilla lisensseillään Creative Commons on puolustamassa ja mahdollistamassa avoimen kulttuurin ja tiedon syntymistä, käyttöä ja jakamista.

Creative Commons -lisenssit (CC) tarjoavat laajan valikoiman suojaa ja vapautta tekijänoikeuksiin. CC-lisenssit eivät korvaa tekijänoikeuksia, vaan ne toimivat tekijänoikeuden rinnalla antaen mahdollisuuden muokata teosten käyttöehtoja halutulla tavalla. Lisenssien avulla voidaan esimerkiksi myöntää lupa tehdä sisällöistä digitaalisia kopioita ja jakaa niitä edelleen vaikkapa Internetissä. Lause “kaikki oikeudet pidätetään” vaihtuu muotoon “jotkut oikeudet pidätetään”.

CC-lisenssijärjestelmä on tekijöille ja oikeudenhaltijoille suunnattu vastikkeeton palvelu. Järjestelmä auttaa heitä ilmaisemaan tahtonsa niistä ehdoista, joiden mukaisesti haluavat saattaa teokset myös muiden käytettäväksi.

Järjestelmässä on kolme päätasoa: lakiteksti, helppolukuinen tiivistelmä sekä lisenssiteksti koneluettavassa muodossa. Lisenssien koneluettavuus mahdollistaa muun muassa Creative Commons -lisensoitujen sisältöjen vaivattoman hakemisen Internetissä. Lakitekstissä kuvataan yksityiskohtaisesti ne ehdot ja vapaudet, mitä lisenssivaihtoehto mahdollistaa. Tiivistelmässä puolestaan kuvataan lyhyesti, mitä jatkokäyttäjä voi sisällöllä tehdä ja mitä häneltä odotetaan vastineeksi.

Lisensseillä jaetaan osa yksinoikeuksista tietyin rajoituksin neljää eri ehtoa yhdistelemällä. Nämä ehdot on kuvattu seuraavaksi.

CC-lisenssit

  • Nimeä (BY) - Teoksen tekijän nimi on mainittava tämän määrittelemällä tavalla. Tämä ehto muodostaa jokaisen lisenssin pohjan. Se ilmaisee, että joka kerta kun hyödynnämme jotakin teosta on meidän selkeästi ilmaistava myös sen alkuperäinen tekijä.
  • EiKaupallinen (NC) - Teosta ei saa käyttää kaupallisiin tarkoitusperiin. Tämä tarkoittaa, että teoksesta tehtyjä kopioita ei voi jakaa, jos motiivina tai tavoitteena on taloudellinen hyöty. Tällaiseen toimintaa pitää pyytää erikseen lupa lisenssin määrittäjältä eli tekijänoikeuksien haltijalta.
  • EiMuutoksia (ND) - Teosta ei saa muokata, muuttaa tai hyödyntää osittain. Mikäli teosta halutaan esimerkiksi muuttaa, korjata, kääntää tai uudelleenmiksata, on siihen pyydettävä lupa lisenssin määrittäjältä eli tekijänoikeuksien haltijalta.
  • JaaSamoin (SA) - Muokattua, muunneltua tai osittain hyödynnettyä teosta voi jakaa ainoastaan samalla lisenssillä, joka alkuperäisen teoksen käyttöä määrittää. Tämä ehto pitää huolen siitä, että ne vapaudet, jotka alkuperäisen teoksen tekijä myöntää, säilyvät myös johdannaistöissä sekä näiden johdannaistöissä ja niin edelleen.

Yhdistelemällä näitä neljää ehtoa eri tavoin voidaan muodostaa yhteensä kuusi Creative Commons -lisenssiä.

CC BY BY = Nimeä

CC BY-SA BY-SA = Nimeä-Jaa samoin

CC BY-ND BY-ND = Nimeä-EiMuutoksia

CC BY-NC BY-NC = Nimeä-EiKaupallinen

CC BY-NC-SA BY-NC-SA = Nimeä-EiKaupallinen-Jaa samoin

CC BY-NC-ND BY-NC-ND = Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia

Näitä lisenssejä määrittää kaksi oleellista ehtoa:

  • “Nimeä” (BY) kuuluu aina osaksi jokaista lisenssiä.
  • “EiMuutoksia” (ND) ja “JaaSamoin” (SA) eivät ole yhteensopivia. Edellinen kieltää muutoksien tekemisen kun taas jälkimmäiseen sisältyy lupa alkuperäisen työn muokkaamiseen.

Näiden kuuden lisenssin lisäksi Creative Commonsilla on kaksi tekijänoikeuksista vapaan aineiston merkintää. CC0 ja Public Domain -merkinnät toimivat keskenään hyvin samalla tavalla - ne kertovat käyttäjälle, että aineistoa saa käyttää, miten haluaa. Ne eroavat kuitenkin sen suhteen, mikä on aineiston alkuperäinen tekijänoikeudellinen tilanne. On siis tärkeää erottaa ne toisistaan.

CC0 CC0

Lisäämällä teokseen CC0-merkinnän luovuttaa henkilö teoksensa vapaaseen yleiseen käyttöön ja luopuu kaikista tekijänoikeuslainsäädännön alaisista oikeuksista teokseen, lähioikeudet mukaan lukien.

Esimerkiksi Suomessa koottu tietokanta nauttii automaattisesti tekijänoikeuden lähioikeuksia huolimatta siitä, haluaako niiden tekijä oikeudet itselleen vai ei. CC0 tarjoaa keinon luopua oikeuksista lainsäädännön rajoissa niille, jotka haluavat näistä oikeuksista luopua.

CC0-lisenssiä/merkintää suositellaan käytettäväksi esimerkiksi muisti- ja kulttuuriorganisaatioiden kokoelmien metatiedon yhteydessä.

PD Public Domain -merkintä

Public domain -merkintä tarjoaa yksinkertaisen ja yhdenmukaisen tavan merkitä ne teokset, joiden tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja joiden käyttöä ei mikään enää rajoita.

Kulttuuriperintöorganisaatioilla on yleensä kokoelmissaan vanhoja maalauksia, kirjoja tai käsikirjoituksia tai valokuvia, joiden tekijänoikeudet ovat jo rauenneet ja jotka täten kuuluvat public domainiin. PD-merkin avulla voivat organisaatiot varmistaa, että ihmiset tietävät kyseisen aineiston olevan vapaa käytettäväksi.

Avoimien kulttuuriaineistojen lisenssit

Jotta kulttuuridata on aidosti avointa, tulee käytettävän lisenssin olla rajoittavimmillaan CC BY-SA (Nimeä-JaaSamoin). Tällöin datan jatkokäyttöä ei rajoiteta kohtuuttomasta. CC0 on suositeltava metadatan yhteydessä. Avattavalle sisällölle voit valita seuraavien vaihtoehtojen välillä: CC0, PDM (Public Domain Mark), CC BY (Nimeä) tai CC BY-SA (Nimeä-JaaSamoin).

JaaSamoin-ehto pitää huolen siitä, että myös alkuperäisestä aineistosta muokatut työt jaetaan eteenpäin avoimella lisenssillä. Toisaalta datan jatkokäyttöä voi haitata se, että johdannaistyöt pitää julkaista avoimella lisenssillä, koska se rajoittaa jossakin määrin kaupallisia mahdollisuuksia.

Kaupallisen toiminnan kieltävä NC (EiKaupallinen) voi johtaa vähäisempään aineiston hyödyntämiseen, koska tehdystä työstä ei voi tavoitella kaupallista hyötyä. Johdannaistyöt kieltävä ND (EiMuutoksia) taas kieltää käytännössä kaiken muun kuin aineistojen katselun ja niiden jakamisen. Tällaisten aineistojen pohjalta ei siis voi luoda uutta ilman lupaa tekijänoikeuksien omistajilta - tämä tekee hyödyntämisestä vaivalloista, joka on omiaan vähentämään hyötykäyttöä.

On siis hyvä miettiä tarkkaan, mitä tavoitteita omalle avaukselle asettaa ja mikä lisenssi sopii niihin parhaiten. Ennen avausta tulee myös pitää huoli siitä, että organisaatiolla on tarvittavat oikeudet ja luvat käyttää valittua lisenssiä.

Lähteet ja lisätietoja:

Tekijänoikeudet ja lähioikeudet

Public Domain:

Creative Commons

Muut:

Tehtävä

Tarkastele organisaatiosi kokoelmia tai muita aineistoja ja vastaa seuraaviin kysymyksiin (mikäli tiedossasi on jo mahdollisia avattavia aineistoja, pohdi kysymyksiä niiden näkökulmasta; muussa tapauksessa voit valita yhden tai useamman aineiston):

  • Mistä aineisto koostuu (esim. data, kuva-aineisto, äänimateriaali)?
  • Mikä on datan ja/tai sisällön tekijänoikeudellinen tilanne? Miten päädyit tähän arvioon?
  • Mikä on mahdollisen kokoelman metadatan tekijänoikeuksien tilanne? Miten päädyit tähän arvioon?
  • Mikäli aineisto on avattavissa, minkälaisella lisenssillä sen voisi avata? Millä perusteilla päädyit juuri tähän vaihtoehtoon?
  • Kokeile Creative Commonsin verkkosivuilta löytyvää lisenssin valitsinta pohtimillesi aineistoille.

(Tehtävässä hyödynnetty P2PU-kurssin 'Open Data for GLAMs' tehtäviä)

Comments

comments powered by Disqus